Jatketaan muistikirjamaaliskuun merkeissä!

Taas pääsi vähän venähtämään. Sekä askartelut että niistä postaamiset. Kun päivämäärätkin ovat venähtäneet yli kahdenkymmenen, ymmärrän myös, miksi yli kymmenen menevät lukusanat kirjoitetaan tekstissä yleensä numeroin ;)

Kahdennenkymmenennen päivän tehtävänä oli kirjoittaa postikortti (ja liimata se muistikirjaan lähettämisen sijaan). Joskus harrastin postcrossausta, vaikka se onkin jäänyt aika vähiin lähiaikoina, ja postcrossingin kautta olin myös joskus vuosia sitten tekemisissä jonkun laivakorttikeräilijän kanssa. Tähän askarteluun käytetty kortti on peräisin siltä ajalta - hamstrasin kaikkia laivakortteja vähän useampia, josko joku muukin haluaisi niitä, ja tämä kortti on yksi kokonaisesta pinosta, jonka pelastin joutumasta roskiin uudemman malliston tieltä. En edes tiedä, miten vanhoja ne kortit olivat, koska Sea Wind on ollut musta-valko-keltainen niin kauan kuin muistan! Joka tapauksessa vanhaa väritystä esittäviä kortteja on edelleen melkoinen pino. Aioin ensin liimata kortin kuvapuoli alaspäin, niin kuin sitten lopulta teinkin, mutta käytin askarteluun kaksi sivua ja leikkelin muistikirjan sivuun reikiä, joista voi kurkkia kortin kuvapuolta. Joskus vuosien päästä, kun tulee selattua tätäkin vihkoa ja mietittyä että "olipas se melkoinen, se vuoden 2013 muistikirjamaaliskuu", niin alkaisi kuitenkin muuten mietityttää, että minkä näköinen kortti siihen tuli liimattua!

Niitä sivulle leikattuja reikiä saattoi sitten vielä kehystellä ja koristella - ja vedellä samalla viimeisiä iloja irti loppuunkulahtaneista kynistä ja kimalleliimoista.

Korttiin ei tullut kirjoitettua mitään järkevää. (Tosin on tässä ehkä hiven enemmän järkeä kuin niissä korteissa, mitä entisten työkavereiden kanssa oli tapana lähetellä toisillemme töistä - voi, niitä kortteja onkin jo ikävä!)

"Postimerkiksi" laitoin WWF:n norppa-kirjeensulkijatarran, jossa on tuommoinen postimerkkityylinen hammastus. Kerran nimittäin Hollannin posti oli luullut kaverin kirjeen päälle liimattua tuollaista kirjeensulkijaa väärennetyksi postimerkiksi, ja viiltänyt halki sen ja samalla kirjeen siellä sisällä, estääkseen "feikkipostimerkkien" käytön ja kierrätyksen (joista kaveri sai vielä erikseen ukaasin kirjeen mukana) - viis siitä, että kirjekuoren toisella puolella oli täysin asianmukaiset postimerkit. Lievää paranoiaa? No joo. Jatketaan.

Kahdenkymmenenensimmäisen päivän teema oli jalat. Taisin askarrella tätäkin päivän myöhässä ja kiireissäni palata piirtelyyn jota harrastin jollain aikaisemmallakin sivulla. Tosin tällä kertaa piirtelyt on tehty lyijykynällä kuulakärkikynän sijaan ja tekstit geelikynällä tussin sijaan. Huomasin, että geelikynä meni läpi paperista.

...ei kun taisin aloittaa tussilla, mutta molemmat tussit joita yritin käyttää, olivat ihan roskiskunnossa. Vähän piti juhlistaa sitä, että vihkossa tuli vastaan keskiaukeama. Sen kirjaimet on väritetty lopulta vahavärillä, kun tussista loppui yty. (Opiskeluaikoina muuten kaikki muistiinpanoni näyttivät enemmän tai vähemmän tältä. Yleensä kaikki, jotka halusivat kopioida muistiinpanoja, tulivat ne nähtyään toisiin aatoksiin.)

Kahdenkymmenentoisen päivän tehtävänä oli listata kolme toteutunutta toivetta. Se olikin jotenkin yllättävän vaikeaa, vaikka huomattavasti useampi toive toteutuu kuin jää toteutumatta (vaikka aina ne eivät välttämättä toteudu juuri sillä tavalla tai siinä aikataulussa kuin toivoessa kuvitteli). Ehkä se oli se runsaudenpula, ehkä myös se, mitä kaikkea sitä kehtaa julkisesti askarteluhaasteessa esittää, tai miten syvällisesti johonkin monisyisempiin aiheisiin saa paneuduttua. Ja taas tuli visio siitä, minkä näköinen sivu olisi kiva tehdä ennen ideaa sisällöstä - eli siis puu ja kuu mustalle pohjalle. Joten listan ensimmäinen toteutunut toive on siis oma koti ja puutarha, jolloin puun voisi tulkita omenapuuksi... Satuin myös lukemaan lehdestä, että lempipeliini on tulossa toinenkin jatko-osa (mikä on tietysti kiva juttu), ja koska halusin käyttää jutun kuvituskuvaa johonkin, tungin senkin mukaan. Ja kun vilkuilin inspiraation lähteeksi vanhempia, materiaalisia toivelistojani, pelin ensimmäinen ja toinen osa kummittelivat niissä jonkin aikaa, kunnes sain ne lahjaksi toissajouluna. Toteutunut toive siis. Jokin kolmas juttu piti vielä keksiä, joten mainitsin sitten basson, jonka niin ikään sain lahjaksi hartaan toivomisen jälkeen. Tosin siihen nähden, miten innoissani olin asiasta, soittoharjoittelu on jäänyt turhankin vähille.

Kirkkaassa auringonpaisteessa kuvattuna tästä ei nyt sitten saa mitään selvää - puu on piirretty eri värisillä geelikynillä niin että runko on oikeasti ruskehtava, kuu sininen ja sydämelliset omenat kultaisia ja punaisia.

Kahdenkymmenenkolmannen päivän tehtävä oli laittaa sivulle samaa väriä olevia asioita. Lähdin kokoamaan liimailubileitä tuon päivänsiniä sisältäneen siemenpussin ympärille, mutta valitsinkin väriksi vihreän enkä sinistä. (Siementen parasta ennen- päivä oli lokakuussa 1998, joten saa nähdä mitä sieltä itää vai itääkö mitään. Laitoin kuitenkin idätysprojektin juhlallisesti käyntiin tänään.) Toinen sivulle päätynyt vihreä asia oli tuo juomakuponki, jonka päivämääristä ("tarjous voimassa 31.4. asti") on ehkä tullut revittyä huumoria jo tarpeeksi. Etsiessäni jotain ihan muuta, löysin vuoden 2008 kalenterin jossa oli Jim Fitzpatrickin kelttiläisen mytologian innoittamia kuvia. Tälle sivulle päätynyt viheriän sävyinen hahmo oli kuvatekstin mukaan Cruitne, Lochanin tytär. Littlest Pet Shop-tarrassakin oli vähän vihreää, ja loppu tyhjä tila sai täytteekseen jotain askartelupaperia.