Perhosbaarit (ja muuta puutarhailua)

Lupasin tehdä uuden postauksen paremmalla ajalla perhosbaareista.

Osuin viime syksynä kuuntelemaan Luontoillan perhosbaari-aiheista lähetystä, ja totesin, että omaankin pihaan voisi perhosbaarin perustaa. (Näköjään perhosbaari on Luontoillassa jo vakioaihe, koska löytyneessä linkissä esitellään lähetyksiä vuodelta 2010. Hetkinen - näköjään myös tälle keväälle on luvassa oma lähetyksensä.)Näillä kulmilla oli valtavasti perhosia jokunen vuosi sitten, kunnes rakennustyömaa jyräsi niiden suosimat horsma- ja ohdakepuskat. Sen jälkeen on näkynyt muutama irtoperhonen silloin tällöin, muttei paljoa enempää... No, reippaana tietenkin ostin perhosbaariksi aiotut astiat ja sienet jo niin myöhään syksyllä, ettei perhosbaaria enää kannattanut pistää pystyyn. Kipot palvelivat kynttiläkippoina ja pikkumaljakkona talven, ja keväällä tuli kova kiirus pystyttämään perhosbaaria heti, kun kevään ensimmäinen perhonen jostain leijaili esiin.

Linkkejä perhosbaarin perustamiseen löytyy vaikka kuinka. Tässä Suomen luonnonsuojeluliiton ja Suomen Luonnon ohjeet. Mikähän linkki se mahtoi syksyllä olla, jossa julistettiin, että sienen on syytä olla autonpesusieni? (Etsitään. Näköjään tuo kulttuuripääkaupunkivuoden ohjelinkki.) Ostin sitten vasiten sellaisen - ja vasta myöhemmin tuli vastaan neuvoja, joiden mukaan muukin sieni ja vaikka sieniliina kelpaa! Vastaan on tullut myös keskusteluja, joissa arvostellaan ohjeiden alkoholipitoisuutta, ja kappas vaan, kun ohjeita etsii englanniksi (butterfly feeder), niissä suositaankin viinin ja kaljan sijaan sokerivettä! Ja kuvista päätellen välillä myös hedelmäviipaleita. Kompromissina laitoin perhosbaareihini ensimmäiseksi vappusimaa.

Virallisen Varjopenkin perhosbaari on jopa houkuttanut ainakin yöperhosia - ja yllätyksekseni hyttysiä. Kuvassa kuitenkin ilman asiakkaita...

Kuvassa näkyy myös rehottavat keijunkukat - tai enimmäkseen taitaa rehottaa tuo oikeanpuoleinen, jonka talvehtineet lehdet ovat alkaneet kellastua vasta nyt reunoistaan. Vasemmanpuoleisesta napsin kuivuneet lehdet, joten siinä on tekeillä vasta uusia. Keskimmäinen oli syksyllä vihreä, ja talven aikana se näkyy muuttuneen pinkiksi. En ole ihan saanut selvää, ovatko pienimmät pinkit lehdet uusia vai talvehtineita.


Virallisen Aurinkopenkin perhosbaari on houkuttanut valtavat määrät sokerimuurahaisia. Varoitus herkimmille - oheisessa kuvassa osa muurahaisista on jopa ottanut ja hukkunut simaan. Yleensä myös tuota telineen vartta kulkee tasainen virta muurahaisia ylös ja alas, lukuun ottamatta niitä, jotka putoilevat alas miten sattuu. Sima on ilmeisen väkevää ainetta muurahaisille.

 Neitoperhonen on leijaillut pari kertaa ohi, ja kertaalleen pihalla on bongattu suruvaippa, mutta enpä ole kumpaakaan niistä havainnut poikkeamassa baariin!
(Mielestäni latasin edustavammankin kuvan, jossa näkyy joukko tarmokkaita tulppaaninlehtiä perhosbaarin ympärillä, mutta enpäs sitten ladannutkaan. Olisinkohan poistanut sen kamerasta vahingossa kun en löytänyt.)

Laitetaanpa sitten oheen vielä muutama kuva tällä hetkellä kukkivasta pihamaan luontaisesta floorasta:

Pähkinäpensas jo lopettelee kukkimistaan, ja niin taitavat pihasorasta puskevat leskenlehdetkin. Villivadelma lykkää jo lehteä.

Äskeisen lähelle istutettu, pitkään kuivalta näyttänyt karhunvatukkakin on ilmeisen elossa:

 

Kuistille tulikin sitten tällättyä jo orvokkiamppelia yleiseksi ilahduttajaksi.

Toiseen kuistin koukkuun ajattelin ostaa tänäkin vuonna mesimarja-amppelin, jahka jonain päivänä (mieluiten tilipäivän jälkeen) jaksaudun Viherlassilaan asti, koska sieltä niitä sai ainakin viime vuonna. (Viime vuoden amppelimesimarjat asustelevat nykyisin Virallisessa Varjopenkissä. Jotain lehtiä sieltä näkyy jo pukkaavan esiin.)