Joululahjoilla retostelua, osa 1: Lehtihuivi

Tänä vuonna päätin tehdä joukon joululahjoja ihan omin kätösin. Aloitin suunnittelun tietysti hyvissä ajoin syksyllä, varsinkin kun oli tarkoitus taas kokeilla myös jotain sellaista, mitä en olisi aikaisemmin tehnyt.

Ensimmäinen näistä uutuuskokeiluista oli hartiahuivi pitsineuletta - sellaisiin löytyy kovasti kauniita ohjeita, ja mielessä oli eräs tietty kaveri, jonka tiedän käyttävän hartiahuiveja. Kuvion ja värin valitsin häntä ajatellen - vaikka aika tavalla ohjeen valinnassa vaikutti myös se, että siinä kerrottiin kuvion onnistuvan myös eripaksuisilla puikoilla ja eri langasta kuin ohjeessa esitellyt. Minähän kilkuttelin sitten koko höskän Novita Rosesta nelosen puikoilla, koska sen kokoinen pyöröpuikko sattui olemaan valmiiksi, eikä tarvinnut lähteä lankaostosten lisäksi erikseen puikko-ostoksille.

Huivi valmiina suoraan puikoilta.

Olin päässyt jo hyvään vauhtiin, kun alkuperäinen lahjan saaja ilmoitti, ettei häntä tänä vuonna saa joululahjoa lainkaan. Ja varmisteli vielä myöhemmin, ettei todellakaan saa. Ei sitten! Kieltämättä ensimmäinen ajatus oli piilottaa huivi johonkin, joka olisi olevinaan jotain ihan muuta kuin joululahja, höystettynä ilmoituksella että islantilainen joulukissa vie ne, jotka eivät saa lainkaan lahjoja ja toivon ettei se vie tämän lahjan saajaa. En kuitenkaan halunnut olla röyhkeä ja epäkunnioittava, joten huiville piti sitten keksiä uusi saaja.

Pingotusvaihetta pakkasessa.

 Se olikin helpommin sanottu kuin tehty. Mieleen tuli muutama mahdollinen hartiahuivien käyttäjä, jotka olisivat mahdollisesti ilahtuneet yllätyslahjasta, mutta väri oli väärä. Tuo väri oli muutenkin murheenkryyni - kaupassa vaaleanvihreän sävy näytti sen verran murretulta, että ajattelin sen sopivan alunperin ajatellulle lahjansaajalle. Kotona väri näytti kirkkaammalta, mutta valosta riippuen välillä liian keltaiselta omaan makuuni, välillä taas oikein sievältä. Ja näissä kuvissa joltain muulta. Vedin kuitenkin oman rajani siihen liikaan keltaisuuteen, eli eipä jäänyt huivi omaankaan käyttöön. Vaikka omakuvilla sen käyttömahdollisuudet pitikin esitellä. (Totesin myös, että selfiet totta kai kannattaa ottaa esim juuri herättyä tai suihkussa käytyä, tai jotenkin muuten mahdollisimman rähjäisen näköisenä.)

Huivi hartiahuivina.

 Totta kai viimeisillä kierroksilla huiviin tuli myös neulottua joku tyhmä virhe, jota en osannut korjata ja joka saa ylimmän lehtirivin näyttämään liekehtivältä - joskaan se ei näy kuvissa! Piti siis vielä miettiä lahjan saajaksi joku sellainen, joka paitsi tykkää vaalanvihreästä laajemmalla skaalalla kuin minä, osaa suhtautua armollisesti lievään epäsymmetriaan ja liekehtiviin lehtiin. No, sellainen ihminen löytyi kuin löytyikin, ja ilahtui huivista kovasti. En muista käyttääkö hän juurikaan hartiahuiveja (tai tiedä, alkaako käyttää nyt tämän innoittamana), mutta valmiin huivin kanssa venkoillessa havainnoin, että tätähän pystyy käyttämään myös kaulahuivina. Toivottavasti siis pääsee käyttöön.

Huivi kaulahuivina.