Yksi niistä oli pocket letter, jonka teemana oli "Victorian spooky" ja ehtona muun muassa se, että ei mitään iloisia kurpitsoita tai muuta lapsellista. Koska yleensä riehaannun iloisista kurpitsoista kovastikin, ajattelin ensin että onpa vaikea aiherajaus - mutta ehkä juuri siksi se jäi mietityttämään ja alkoi vähitellen tuntua varsin inspiroivalta!
"Viktoriaaninen" viittaa siis aikaan, jolloin kuningatar Viktoria hallitsi Britanniaa, 1837 - 1901. En ollut varma, pitäisikö koristelujen olla siitä hyvästä jotenkin erityisen brittiläisiä, vai riittääkö pelkkä ajanmukaisuus tai mielikuvat ja mielikuvitus. Ensimmäinen ajatus oli vilkaista viktoriaanista muotia, koska uusviktoriaanisuus goottimuodissa tuntuu olevan kova sana tietyissä osissa kaveripiiriä. Kappas vaan, vastaan tuli kivoja kuvia naamiaisasuista juurikin Halloween-hengessä! Toisaalta esimerkiksi tuon postauksen ensimmäisessä kuvassa vilahtava kuva lepakkoasusta on tullut vastaan vuosien varrella niin erilaisissa kaupallisissa paperituotteissa kuin ilmaisprintattavissakin, että moisten muotikuvien käyttäminen alkoi tuntua vähän aidan alittamiselta matalimmasta kohdasta.
Mietin sitten, että ensimmäiseksi 1800-luvun loppupuolta ajatellessa tulee mieleen tietynlainen kuvitustyyli kirjoissa. Ja että omasta hyllystä löytyy 1990-luvun lopulla painettu ja tuoreeltaan ostettu kirja "Scandinavian Folk And Fairy Tales", jossa on satuja ja tarinoita kaikista pohjoismaista - ja jonka kuvituksista monet edustavat juuri sitä tavoiteltua kuvitustyyliä. Harmi kyllä kuvittajatiedot puuttuvat kirjasta - myös tekstit on koottu ilmeisesti useammasta eri kokoelmasta (mukana on niin H.C. Andersenin satuja kuin toimitettuja uskomustarinoita), joten valistunein arvaukseni on, että kirja on kasattu materiaalista, jonka tekijänoikeudet ovat rauenneet, ja viimeisimmän toimitustyön perusteita ei ole sen kummemmin lukijoille avattu.
Päätin sitten ottaa koko "Victorian Spooky"-teemaan enemmän tai vähemmän pohjoismaista twistiä, koristella pocket letterin taskut valokopioilla kirjan kuvituksista ja kertoa kirjeessä myös millaisiin tarinoihin kuvat liittyvät - osassa kun oli hyvin teemaan sopivat kummitus- ja peikkotarinat taustalla. Valitsin kuitenkin lähinnä esteettisten mieltymysteni mukaisia kuvia joissa oli ehkä haikea tai outo tunnelma - kalmaisempiakin kummituskuvia kirjasta olisi kyllä löytynyt.
Googlella kuitenkin löytyi kuvittajan nimikirjainten ja sadun nimen perusteella nimi yhdelle kuvittajalle, jonka tyyli kiinnitti erityisesti huomiotani: Andersenin satuja oli kuvittanut Arthur J. Gaskin, joka paljastui viktoriaanisen ajan britiksi! Valitettavasti en löytänyt tietoja parista muusta kuvittajasta, joiden töitä käytin hyväkseni. Niiden etsiminen oli kuitenkin hauskaa.
Koska Halloweeniin kuuluu tietenkin karkit, piti laittaa kirjeen mukaan vielä tuommoiset yllärit. Minusta Hopeatoffee on ihanaa, ja yllätyin kovasti löytäessäni sen hiljattain joltain kansainväliseltä "kamalimmat suomalaiset karkit"-listalta, joka keskittyi erilaisten salmiakkien yököttelyyn. Hetkinen, onko Hopeatoffee salmiakkia? Olen luullut sitä aina lakritsitoffeeksi! Näiden Halloween-vaihtojen aikaan on tosin tullut vastaan myös vaihtopareja, joiden profiilissa luki erikseen että mitään lakritsia ei saa lähettää koska se on kamalaa, joten ilmeisesti silläkin on inhoajansa. Ja koska Victorian Spooky-vaihtoparini EI ollut erityisesti kieltänyt, hän sai kunnian päättää itse, onko Hopetoffee herkku vai kepponen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti