-->

lauantai 9. maaliskuuta 2013

Lohikäärmepusero

Kuten taisinkin mainita, neuloin elämäni ensimmäiset sukat kuluneena syksynä.

Toinen projekti olikin sitten reteästi villapaita ja lisäksi ilman ohjetta omasta päästä. Tässä vaiheessa saan varmaan vielä puhua "villapaidasta", vaikka lopputulos onkin silkkaa akryyliä, sillä aloitin alunperin harmaalla villasekoitelangalla. Sehän loppui heti kesken. Kun menin ostamaan lisää, sain kuulla että se on ihan oikeasti loppuunmyyty - olin siis ostanut jotkut viimeiset varastonpohjajämäkerät alelaarista, eikä lisää ollut tulossa. Harmitti niin vietävästi, että meinasi jäädä paidanneulomiset siihen. Saman tyyppistä lankaa ei ollut tarjolla, ja jonkun aikaa tuskiteltuani piti miettiä projekti uusiksi jostain erityyppisestä langasta. Ja purkaa ne vanhat. Ne vanhat piti purkaa siksikin, että olin  tehnyt pienen laskuvirheen ja ympärysmittaan oli vilahtanut 40 silmukkaa aiottua enemmän, joten silmukatkin piti laskea uusiksi.

Uudeksi langaksi valikoitui Fancy Yarn Huldra, koska se oli hauskan näköistä, hauskan tuntuista kädessä ja lisäksi sinisenkirjava Huldra sointui ihanasti siihen siniseen huivilankaan, josta oli tarkoitus tehdä selkäharja. Olen näköjään heittänyt jo pois sen langan vyötteen - olikohan se nimeltään Venezia? Koko paidan idea nimittäin lähti alunperin röyhelöhuivilangoista, joita ihmettelin kaupassa. Niissä oli kauniita värejä ja niistä näköjään saa hauskoja pintoja, mutta en halunnut tehdä röyhelöhuivia. En juurikaan käytä huiveja pelkkinä asusteina, vaan yleensä kaulan suojaamiseen ja lämmittämiseen kylmällä säällä. Röyhelö- ja harsohuivit eivät oikein näytä siihen tarkoitukseen sopivimmilta, ja voin kuvitella, että huivin röyhelöt jäisivät koko ajan takin vetoketjun tai nappien väliin, eivätkä sen seurauksena näyttäisi kovin kauaa kovin kauniilta. Mutta voi! Huivilankojen kauniit värit ja hauskat pinnat houkuttivat silti, ja mielessä käväisi, voisiko niitä käyttää muuhunkin kuin huiveihin. Vaikka jonkun isomman neuleen yksityiskohtiin? Yhden kaupan ikkunassa näin myös huivilangasta toteutetun röyhelötyynynpäällisen, mutta mielessä iti jo jotain ihan muuta. Isomman neuleen, kuten vaikka villapaidan, joku yksityiskohta, kuten vaikka pystyraita. Yksityiskohta, joka ei jää takin vetoketjun tai nappien väliin, koska onkin selkäpuolella. Niin kuin lohikäärmeen tai dinosauruksen harja. Jee!

Tämä hiljainen suunnittelutyö tapahtui joskus loka- marraskuun aikana. Pääsin neulomaan paitaa Huldralla Joulun pyhinä. "Pääsin" myös purkamaan taas vaihteeksi, kun neule oli pyöröpuikolla lipsahtanut kierteelle jo alkuvaiheessa, mutta huomasin sen vasta siinä vaiheessa kun olin hyvää kyytiä menossa jo toisessa kerässä. Ja Huldra oli paljon, paljon vaivalloisempaa purkaa kuin neuloa. Olin taas sitä mieltä, että neulominen on ihan paskaa, ja taidan jatkossa mieluummin lukea bussimatkoilla. No, sittemmin uteliaisuus voitti - pitihän se päästä näkemään, miltä lohikäärmepaita näyttäisi oikeasti. Ja kun paidantekele kasvoi liian suureksi kuljettaa mukana bussissa, ensin neuloin bussityönä hihoja ja sitten kun nekin olivat tarpeeksi pitkät suurempaan kokonaisuuteen liitettäväksi, lohikäärmepaita eteni telkkarin katsomisen tahtiin ja bussiprojekteiksi piti aloitella uusia sukkia.

Oletko jaksanut lukea tänne asti? Nyt odotus viimein palkitaan, ja seuraa kuvia lopputuloksesta. Tässä siis paita henkarilla, edestä päin kuvattuna. Muitakin värejä kuin sininen valikoitui mukaan aika sattumanvaraisesti, mutta ihan oman mielenkiinnon ylläpitämiseksi - ja raitojen koot ovat epäsymmetrisiä samasta syystä. Yleensä yksi raita on yksi kerä, mutta hihoissa oli joku eri systeemi. Häntä näkyy tässä kuvassa tosiaan nurjalta puolelta, koska häntä on pelkästään selkäpuolella.




Ja toinen henkaripotretti takaa, näkyy se selkäharja, häntä ja huppukin jotenkuten.
Häntä pakkaa taittumaan jonkun verran mutkalle, koska häntä on neulottu edestakaisin mutta pyöröneuleena neulotussa vartalo-osassa huivilanka piti laittaa kaksin kerroin, ja siirtymäkohta sitten pakkaa mutkaantumaan.

Jos ei henkaripotretit ole häävejä, niin ei kyllä poseerauskuvakaan, mutta havainnollistaa kuitenkin miten hupulle kävi. Lanka nimittäin loppui taas kesken - tällä kertaa se huivilanka, enkä viitsinyt ostaa uutta vyyhtiä jonkun kymmenen sentin takia. Enkä oikein hahmottanut minkä kokoinen hupusta on tulossa, ennen kuin se oli valmis - eikä se sitten ylettynytkään päähän, vaan siitä tuli pelkästään  hiukset peittävä nutturahuppu. Edellyttäen, että hiukset on nutturalla sopivalla korkeudella.

Mutta ei se ehkä ihan hirveästi haittaa kuitenkaan. Kun en yleensä käytä huppujakaan, ja pienempi huppu ei alhaalla ollessaan rytisty hankalasti takin alle. Ja on se paita muuten aika kiva. Pörheä ja lämmin...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti